Okei, mä en tiedä yhtään mitä ajattelin mut tein sen silti. Alle minuutti sitten painoin lähetä-nappia mailissani ja osallistuin mun ja Lyylin ekoihin kansainvälisiin kisoihin! Okei, hommaa lohduttaa vähän se, että kisat on tutussa ja turvallisessa Suomessa. Mutta silti. Käteni tärisevät ja yritän hengitellä syvään. Kisapäivä on tasan viikon päästä, joten ei tässä oikein kerkeä enää jäädä paikoilleen istumaankaan - täytyy ruveta hommiin!
Meillä on Lyylin kanssa mennyt ihan hyvin ja seuraavalle kilpailukaudelle olemme valmentajamme kanssa asettaneet tavoitteen lyödä kunnolla läpi. Tamma on ensimmäinen oikeasti kapasiteetikas kilparatsuni, aiemmat ovat olleet vanhempia jo kokeneita opetusmestareita. Lyylin kanssa me tulemme kokemaan ja kasvamaan ikään kuin yhdessä. Aiemmalla hevosellani, Pagolla starttasin muutamat kansainväliset kisat mutta se on nyt erilaista, kun on se oikea hevonen alla. Lyyli hyppää jo kotona treenissä 140 senttisiä ratoja, mutta talvikauden ensimmäisiin kisoihin ilmoitin meidät pienimpään, 120 senttiseen luokkaan. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle ja rakentaa pohjia rauhassa. Eksyn jotenkin huomaamatta koneellani Sokka Luxuriesin nettisivuja ja haaveilen uudesta kilpatakista ja -puserosta. Okei... ja olisihan se kilpahuopakin Lyylille aika kiva lisä. Napsautan kuitenkin nopeasti läppärin kannen kiinni ja totean, että ehkä annan asioiden makustua yön yli ennen kuin teen heräteostoksia. |